Englanti–Tanska: Englannin pitävä alakerta kohtaa kovan haasteen

Englannissa aistitaan EM-kisahuumaa, mutta välierävastustaja Tanskalla on potentiaalia lopettaa haaveilu seinään.

Stephen Tudor

Englanti pelaa välierissä toisissa peräkkäisissä arvokisoissa. Se sotii kaikkia aisteja vastaan. Vielä taannoin saarivaltakunnassa oltiin korkeintaan varovaisen optimistisia, mutta nyt into kasvaa joka heti aloituspotkun lähestyessä. Samoin usko siihen, että tällä kertaa Kolme leijonaa voi oikeasti mennä päätyyn asti.

Maajoukkuetta ei enää ohjaa epävarma halu. On vaikea keksiä historiasta sellaista Englannin joukkuetta, joka olisi yhtä varma siitä, mitä ollaan tekemässä ja mihin ollaan menossa. Nyt Englanti voittaa ja häviää omilla ehdoillaan.

Edellisen tappion jälkeen on vierähtänyt 12 ottelua. Lähtökohdat ovat siis mitä mainioimmat ennen tunteen vallassa olevan Tanskan kohtaamista keskiviikkona Wembleyllä. Tanskaa taas inspiroi edelleen Christian Eriksenin kauhunhetkien mukanaan tuoma adrenaliinipiikki.

Onko mahdollista, että Tanska pelaa keskiviikkona kuin entisaikojen Englanti? Tanska on varmasti entisen Englannin tapaan täynnä tunnetta ja taistelua, mutta iskeekö kertaluokkaa kovempi vastustaja kylmästi sen heikkouksiin? Ja onko Englanti itse kuin menneiden aikojen Saksa: viileä, rauhallinen ja kliininen?

Tahmean alun jälkeen Englanti on vieläpä päässyt maalinteon makuunkin. Ukraina-ottelussa osumia syntyi neljä, ja mikä parasta, maalipeijaisten pääarkkitehtejä ovat taas Raheem Sterling ja Harry Kane.

Vuoden 2018 MM-kisojen ja viime loppuvuoden Islanti-voiton välisenä aikana juuri Sterlingin ja Kanen odotettiin aina nousevan otsikoihin. Englanti teki tällä ajanjaksolla 49 maalia, joista 46,9 prosenttia oli Sterlingin ja Kanen käsialaa.

Sen jälkeen tähtikaksikko hyytyi, ja Englannin seuraavat 24 maalia jakautuivat 15 eri pelaajalle. Nyt on palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Englannin kahdeksasta EM-kisamaalista kuudessa on Sterlingin tai Kanen allekirjoitus.

Samalla kivuliaita muistoja rangaistuspotkutappioista sekä kesyistä häviöistä Pohjoismaille on ainakin kuvaannollisesti pyyhitty mielestä. Tanska sopiikin vastustajana hyvin Englannin tämänhetkiseen mentaliteettiin; se on kova, mutta täysin voitettavissa oleva joukkue.

Spekulaatioita käydään toki paljon ihan oman mielenterveyden takia. Kansalaiset haluavat pitää huolen siitä, että kun yksi Englannin lähihistorian tärkeimmistä otteluista alkaa, englantilaiset ovat innoissaan ja valmiita eivätkä nyyhki kulmassa mutisemassa Andreas Mölleristä ja Islannista.

Ainakin on helppo sanoa, että Gareth Southgaten miehistö pääsee välierään mainioista lähtökohdista. Englannin verkkoon ei ole tehty maalia 11 tuntiin. Puolustuspeli on sisukasta ja erittäin hyvin organisoitua. Keskikentän Declan Rice ja Kalvin Phillips auttavat alakertaa oivallisesti. Pelasi Englanti sitten kolmen tai neljän puolustajan linjalla, rakenne on kunnossa.

Sama pätee koko joukkueeseen. Nyky-Englannin suurimpia vahvuuksia ovat suoritusvarmuus ja kontrolli. Southgate ansaitseekin suuret kehut siitä, että hänen komennossaan yksi Englannin historiallisista heikkouksista on muuttunut vahvuudeksi. Se vaatii taitoa ja rohkeutta.

Tavallaan on huono asia olla niin riippuvainen parista yksilöstä, mutta Englannin kohdalla se ei haittaa. Toimiva rakenne vaatii sen, että hyökkäyksessä on tasaisuutta, ja nyt sitä on riittämiin.

Eikä seuraava erikoistilannemaali esimerkiksi keskuspuolustajalta ole koskaan kaukana. Englanti on tehnyt kisoissa jo viisi puskumaalia, eikä mikään muu joukkue pääse lähellekään. Tanskan otteluita pitää kerrata taaksepäin peräti 16 ennen kuin kasaan saadaan viisi päämaalia.

Mutta Englannissa ei kannata innostua liikaa. Tanska on tällä hetkellä todella vahva. Esimerkiksi vuoden 2020 Kansojen liiga -kohtaamisissa Tanska nitisti Englannilta neljä pistettä. Tanskan 1–0-voittoon päättyneessä ottelussa Lontoossa Ricen ja Phillipsin puolustava keskikenttätandem ei pitänyt tanskalaisia kurissa. Harry Maguiren ulosajo toki vaikutti tulokseen.

Tanska on pitänyt maalinsa puhtaana 24 kertaa 40 edellisessä ottelussaan. Englanti ei siis ole Wembleyn nurmella ainoa joukkue, joka saa nauttia tiiviistä ja yhtenäisestä puolustamisesta.

Eniten Tanska vakuuttaa silti hyökkäyspäässä. Vain Espanja on tehnyt kisoissa enemmän maaleja. Tanskan tehokkuudesta tekee sitäkin ihailtavampaa se, ettei joukkueella ole yksittäistä huippuhyökkääjää.

Tanska on hyökännyt kisojen aikana kolmanneksi eniten ja pelannut 76 hyökkäystä enemmän kuin Englanti. Sillä on toiseksi eniten laukauksia maalia kohti ja sen pelaajilla eniten onnistuneita ohituksia.

Merkillepantavaa on myös, että Tanska on tilastokärki myös pallonriistoissa. Joukkueessa riittää siis paitsi yksilölaatua, myös halua paiskoa rajusti töitä yhteisen tavoitteen eteen. Englannin pitävä puolustus joutuu siis kenties kovimpaan testiinsä hyvää toviin. Eikä ole itsestäänselvää, että toiveet jalkapallon paluusta kotiin elävät enää keskiviikon jälkeen.