Kreikkalaisten jumalten kesä 2004

Yksi arvokisahistorian suurimmista sensaatioista nähtiin kesällä 2004, kun Kreikka nousi täysin yllättäen Euroopan mestariksi.

Ryan Baldi

Kreikan maajoukkue matkusti kesällä 2004 Portugaliin vaatimattomin odotuksin. Maa oli selvinnyt EM-kisoihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1980, eikä sen enemmästä osattu haaveilla.

“Aluksi tavoitteena oli voittaa yksi ottelu”, keskikenttäpelaaja Vasilis Tsiartas kertoi ESPN:lle myöhemmin.

“Vain yksi ottelu. Yksikään aiempi maajoukkueemme ei ollut kyennyt siihen arvokisoissa. Edes vuoden 1994 MM-kisoihin edennyt joukkue ei voittanut kisoissa ketään. Yksikin voitto olisi siis laskettu onnistumiseksi”, Tsiartas päivitteli.

Jälkikäteen voi ilman viisasteluakin sanoa, että ehkä Kreikka olisi voinut haaveilla rohkeamminkin, vaikka kukaan ei toki osannutkaan odottaa sitä, mitä lopulta tapahtui.

Kokenut saksalaistaktikko Otto Rehhagel oli palkattu Kreikan päävalmentajaksi vuonna 2001. Hänen CV:ssään komeilivat muun muassa Borussia Dortmundin, Bayern Münchenin ja Rehhagelin alaisuudessa yllättäen Saksan mestaruuden voittaneen 1. FC Kaiserslauternin nimet.

Jo toisessa ottelussaan Kreikan peräsimessä Rehhaggel osoitti osaavansa turhauttaa materiaaliltaan kovemmat vastustajat. Kreikka pelasi MM-karsinnoissa 2–2-tasapelin Englannin vieraana Old Traffordilla, ja ainoastaan David Bechkamin viime hetken onnistunut vapaapotku esti helleenejä ottamasta ikimuistoista voittoa.

EM-kisapaikkansa 2004 Kreikka pohjusti 15 ottelun tappiottomalla putkella. Se kaatoi karsinnoissa muun muassa Espanjan vieraskentällä. Samainen Espanja oli myöhemmin vastassa myös EM-kisojen alkulohkossa.

Tätä taustaa vasten yhden kisavoiton tavoitetta ei voi pitää ainakaan kohtuuttomana.

Kisojen avausottelusta isäntämaata vastaan sitä voittoa ei tosin ollut budjetoitu. Eihän Kreikankaan vesitiivis puolustus voinut kestää Luis FigonManuel Rui CostanDecon ja huippulupaus Cristiano Ronaldon luovuutta ja tulivoimaa.

Rehhaggelin yltiöpuolustava pelitapa kahlitsi kuitenkin nimekkään Portugalin. Lusitaanit eivät päässeet kunnolla edes tekopaikoille. Sen sijaan Georgios Karagounis vei Kreikan johtoon ottelun alussa, ja toisella jaksolla Angelos Basinas tuplasi lukemat rangaistuspotkusta. Ronaldon A-maajoukkueuran ensimmäinen maali lisäajalla oli laiha lohtu isännille.

Toisessa ottelussaan Kreikka tasasi pisteet Espanjan kanssa. Sen jälkeen oli tiedossa, että täysi pistepotti voitottomasta Venäjästä varmistaisi jatkopaikan. Sillä kertaa odotukset eivät toteutuneet, sillä Venäjä voitti 2–1. Pelastajaksi nousi Nuno Gomes, joka teki Portugalille voittomaalin Espanjaa vastaan. Sen ansiosta Kreikka nappasi lohkon kakkossijan ja Espanja lähti kotiin.

Puolivälierävastustajaksi valikoitui Euroopan mestari Ranska. “Les Bleus” oli kärsinyt kahta vuotta aiemmin nöyryytyksen MM-kisoissa ja jäänyt maailmanmestarina alkulohkoon, mutta laatua joukkueessa riitti myös kesällä 2004. Robert PiresZinedine ZidaneDavid Trezeguet ja Thierry Henry olivat kaikki avauskokoonpanossa puolivälierässä. Ranska oli myös voittanut alkulohkonsa ennen Englantia.

Kukaan ei olisi ollut pettynyt, jos Kreikan taival olisi tyssännyt siihen. Kesältä oli jo saatu kaikki, mitä uskallettiin toivoa, ja enemmänkin. Yllättävän Portugali-voiton ja jatkopaikan jälkeen Kreikka oli jo selkeä onnistuja.

Ranskaa vastaan Giourkas Seitaridis sai tehtäväkseen miesvartioida Henryä, joka oli vastikään johtanut Arsenalin tappiottomalla pelillä Englannin mestariksi. Myös jokainen muu kreikkalainen tiesi puolustusvelvoitteensa tarkalleen. Pallottomana Kreikan muoto oli tarkoin määritelty ja vaarallisilta alueilta ei annettu suurin surminkaan tilaa.

Pelityyli oli kaukana viihdyttävästä. Puolueettomat katsojat ihastuivat Kreikan satutarinaan, eivät niinkään sen telaketjumaiseen pelityyliin. Ranska kuitenkin ui Rehhaggelin katiskaan. Kookas target-hyökkääjä Angelos Charisteas teki ottelun ainoan maalin.

Viimeistään nyt Kreikka alkoi uskoa omaan mytologiaansa. Ennen Tshekkiä vastaann pelattua välierää joukkue saattoi luottaa siihen, että jo siihen mennessä menestyksekkääksi osoittautunut taktiikka kantaisi loppuotteluun saakka.

Taas kerran nihilistinen Kreikka vei voiton. Jo tässä vaiheessa maa oli tehnyt EM-historiaa. Keskuspuolustaja Traianos Dellasin maali oli nimittäin paitsi ottelun ainoa maali, myös koko jalkapallohistorian ainoa hopeinen maali. Hopeinen maali oli lyhyeksi jäänyt sääntökokeilu, jonka mukaan jatkoajan ensimmäisellä 15-minuuttisella johtoon mennyt joukkue voitti, ellei vastustaja ehtinyt tasoittaa jatkoajan ensimmäisen puoliskon loppuun mennessä.

Loppuotteluvastustaja oli jo kisa-avauksesta tuttu Portugali. Isäntämaa oli voittanut välierässään Hollannin Ronaldon ja häikäisevän maalin rangaistusalueen kulmasta iskeneen Manichen osumilla.

Ottelussa oli revanssin makua. Olisiko kotikentällään pelaavista portugalilaisista kostamaan kisojen avausottelun tappionsa ja aiheuttamaan Kreikan satutarinalle traagisen lopun?

Vastaus oli kieltävä. Kreikka otti kolmannen peräkkäisen 1–0-voittonsa Charisteasin toisen puoliajan maalilla. Sensaatio jätti varjoonsa jopa Tanskan EM-kullan vuodelta 1992. Vastaavaa isäntämaan nöyryytystä sai hakea arvokisahistoriasta vuodelta 1950, jolloin Uruguay shokeerasi MM-finaalissa Brasilian tämän omalla maaperällä, vaikka sen piti olla sula mahdottomuus.

Kreikan joukkueen bussin kylkeen kirjoitettiin paljon puhuva teksti: “antiikin Kreikalla oli 12 jumalaa, modernilla Kreikalla on 11”.