Englanti on kisojen arvokkain joukkue ja mestarikandidaatti – nämä ovat Kolmen leijonan suurimmat kysymysmerkit

Puheet Englannin jalkapallohistorian ensimmäistä EM-tittelistä eivät ole haihattelua. Ryhmä on vahva, mutta kysymysmerkkejäkin on.

Jaakko Tiira

Jalkapallosivusto Transfermarktin arvion mukaan Englannin nuori EM-joukkue on kisojen arvokkain. Se on yhteisarvoltaan 1,27 miljardin euron arvoinen. Toiseksi arvokkain ryhmä on Ranskalla, 1,03 miljardia. Huuhkajien kisamiehistön yhteenlaskettu markkina-arvo, 44,6 miljoonaa euroa, on kisojen alhaisin. Englannilla on 13 pelaajaa, jotka ovat koko Suomen joukkuetta arvokkaampia.

Englannin ryhmässä piisaa siis laatua. Englanti on 25,3 vuoden keski-iällään myös yksi kisojen lykkääntymisen suurimmista hyötyjistä. Huippulahjakas ja junioriturnauksissa menestystä niittänyt uusi sukupolvi on saanut marinoitua vuoden pidempään.

Kovan materiaalin ohella kolmen vuoden takaiset MM-kisat, jotka päättyivät Kolmen leijonan osalta neljänteen sijaan, nostavat toiveita. Onko Englannista kuitenkaan mestariksi? Avaimet ovat olemassa, mutta ilmassa leijailee muutamia isompia kysymysmerkkejä. Nostimme esiin niistä suurimmat.


1. Maalivahdit

Gareth Southgatella on pelaajiston suhteen valinnanvaraa. Huippupelaajia riittää käytännössä jokaiselle pelipaikalle. Suurin kysymysmerkki on kuitenkin maalivahtipeli. 

Evertonin Jordan Pickford hurmasi kolme vuotta sitten Venäjällä ja on lähtökohtaisesti Kolmen leijonan ykkönen nytkin. 27-vuotiaan sunderlandilaisen urakehitys ei kuitenkaan ole mennyt toivottuun suuntaan. Pickford on haparoinut Evertonin maalinsuulla. Parhaimmillaan hän on huippuveskari, erinomainen reaktiotorjuja ja hyvä pelinavaaja. Epätasaisuus on kuitenkin leimannut otteita.

Pickfordin kovin kirittäjä Nick Pope loukkaantui ennen kisoja ja on ulkona. Torjujana Burnley-veskari on parempi, mutta jalalla pelaaminen on mysteeri suoraviivaisen Claretsin viimeisenä lukkona. Osa on toivonut Manchester Unitedin Dean Hendersonin saavan päävastuun. Sheffield Unitedissa aiemmilla kausilla loistanut ManU-kasvatti esiintyi edukseen myös Unelmien teatterissa. Maajoukkueympyröissä hän on kuitenkin noviisi. Henderson on startannut urallaan vain yhden A-maaottelun. Southgate tuskin heittää tulevien vuosien ykköshevostaan vielä syvään päähän.

Kolmosvahti Sam Johnstone pelasi hyvän kauden heikossa WBA:ssa, mutta on kevyttä kauraa EM-tasolla. Katseet kääntyvät siis Pickfordiin. Maalivahtipelillä ei voiteta arvoturnauksia, mutta sillä voi hävitä. Joe Hartin kohtalokas – ja koko uran alamäkeen syössyt – hörppäys vuoden 2016 EM-kisojen neljännesvälieräpelissä Islantia vastaan on englantilaisten tuoreessa muistissa.


Southgaten kyky valmentaa yksittäisessä ottelussa

Entinen maajoukkuetoppari on tehnyt hyvää työtä Kolmen leijonan peräsimessä. Etenkin, kun ottaa huomioon hankalat lähtökohdat. Southgate tuli puikkoihin syksyllä 2016 Sam Allardycen potkuihin johtaneen lahjusskandaalin jälkeen. Muutamaa kuukautta aiemmin Englannin EM-taival oli päättynyt katastrofitappioon Islannille.

Southgate on tutkinut maajoukkuefutista pieteetillä ja kehittänyt pelitapaa sen pohjalta. Hän ei ole sortunut edeltäjiensä vitsaukseen: pyrkimykseen mahduttaa kaikkia tähtipelaajia samaan aikaan kentälle. Southgate on edennyt ajatus edellä ja luottanut pelaajiin, joiden uskoo tuovan parhaan tuloksen osana kollektiivia.

Harvakseltaan kokoontuvan maajoukkueen kanssa on haastavaa hinkata pitkälle vietyjä hyökkäyspelin malleja. Puolustus sen sijaan on helpompi organisoida lyhyessä ajassa. Juuri puolustuspelissä Southgaten Englanti onnistui Venäjän MM-turnauksessa. Englanti pelasi kolmen topparin alakerralla. Ainoastaan Middlesbrougia seurajoukkuetasolle valmentanut Southgate hieroi ryhmänsä kanssa erikoistilanteita, jotka olivat Englannin suurin täsmäase kolme vuotta sitten. 

Vaikka Englanti ja Southgate onnistuivat ylittämään odotukset Venäjällä, siellä ilmeni myös yksi luotsin iso heikkous: kyky valmentaa yksittäisessä isossa ottelussa. Välierässä Kroatiaa vastaan Englanti jäi telineisiin, kun Kroatian Zlatko Dalićsääti ottelun edetessä. Southgate ei kyennyt reagoimaan juuri muuten kuin vaihdoilla.

Toimiva pelitapa on kaiken perusta, mutta turnausjalkapallossa korostuu valmentajan kyky reagoida. Jos Southgate tiimeineen ei ole siinä olennaisesti kehittynyt, Englanti tulee olemaan ongelmissa turnauksen loppuvaiheissa muita kovia maita vastaan.


2. Pelaajien pelikunto

Päättynyt seurajoukkuekausi oli poikkeuksellinen, eikä vähiten sen takia, että se oli poikkeuksellisen raskas. Valioliigakausi rutistettiin kuukauden normaalia lyhyemmässä ajassa. Kova kuormitus on näkynyt myös Englannin avainpelaajissa. Trent Alexander-Arnoldin reisi pamahti valmistavassa harjoituspelissä ja Liverpool-pakki joutui sivuun.

Harjoitusottelussa Itävaltaa vastaan Southgate peluutti viittä kisaryhmästä pudotettua pelaajaa, Romaniaa vastaan kolmea. Päävalmentaja halusi antaa lisää palautumisaikaa eurofinaaleissa pelanneille Man Unitedin, Man Cityn ja Chelsean pelaajille.

Huilaajien ohella ryhmässä on vajaakuntoisia pelaajia. Harry Maguire oli Eurooppa-liigan finaalissa keskenkuntoinen, eikä pelannut. Entinen maajoukkuetoppari Rio Ferdinand kritisoi omalla FIVE-kanavallaan United-topparin valintaa.

– Olen ollut turnauksissa, joissa on ollut mukana puolikuntoisia pelaajia, eikä se ole hyvä asia. He eivät koskaan pelaa potentiaalinsa edellyttämällä tasolla ja ovat Akilleen kantapäitä joukkueelle. Jos Harry Maguire ei ole täydessä kunnossa, häntä ei pitäisi valita. Siitä tulee häiriötekijä, Ferdinand sanoi.

Viimeksi helmikuussa pelanneen Jordan Hendersonin, Kalvin Phillipsin ja Dominic Calvert-Lewinin fyysisen suorituskyvyn yllä leijailee kysymysmerkkejä. Myös Jack Grealish, Decland Rice ja Jadon Sancho viettivät loppukaudesta aikaa sairastuvalla.

Vammojen ja väsymyksen takia Englannin valmistavat harjoitusottelut menivät pipariksi. Vastausten sijaan 1–0-voitot Itävallasta ja Romaniasta heittivät ilmoille lisää kysymysmerkkejä – niin pelaajavalintojen kuin ryhmityksenkin suhteen. Pelailun ohella valmistavat ottelut repivät railoa joukkueen ja kannattajien välille. Osa englantilaisfaneista buuasi ennen ottelua BLM-hengessä polvistuneelle joukkueelle.

Englannilla toki riittää syvyyttä ja myös muiden maiden pelaajat ovat joutuneet kovalle kuormitukselle. Niin monen pelaajan kuntohuolet kisojen korvalla heittävät kuitenkin kysymysmerkkejä. Tiiviin kisarupeaman aikana ei yleensä ole aikaa etsiä parasta yksitoistikkoa, vaan sen pitäisi olla pitkälti hahmoteltuna jo ennen avauspotkua.


3. Paine

Paineet ovat kyllästymiseen asti toisteltu klisee, mutta Englannin kohdalla se ei kulu puhki. Kolme leijonaa ei ole koskaan tullut tunnetuksi menestyspaineiden hallitsemisesta. Maan edellinen ”kultainen sukupolvi” Steven Gerrardin, Frank Lampardin, John Terryn ja kumppanien johdolla ylsi parhaimmillaan puolivälieriin. 

Venäjällä Englanti pääsi yllättämään, kun siltä ei noviisivalmentajan johdolla odotettu ihmeitä. 

Tulevissa EM-karkeloissa Englannilta odotetaan menestystä. Se on materiaaliltaan kisojen kärkeä. Tuloskuntokin on vahva. Southgaten miehistö on voittanut kaikki tämän vuoden viisi otteluaan. Edellisten arvokisojen jälkeisistä peleistään Englanti on voittanut 25, pelannut kolmesti tasan ja hävinnyt viidesti.

Painekerrointa lisää sekin tosiasia, että kisat huipentuvat jalkapallon synnyinmaan pyhimmässä temppelissä Wembleyllä. ”Jalkapallon kodissa”, kuten englantilaiset Luoteis-Lontoossa sijaitsevaa 90 000-paikkaista stadionia nimittävät.

Englantilaiset ovat paitsi menestyksennälkäistä futiskansaa, myös todella armottomia omilleen epäonnistumisten hetkillä. Maajoukkueessa floppaaminen on puistattava ajatus. Edellisten EM-kisojen jälkeen sylkykupiksi joutui Raheem Sterling, jolle buuattiin Man Cityn vierasotteluissa ympäri kuningaskuntaa.